Näyttelyt 2023: helmikuu

Kaarina-talon helmikuun näyttelyissä kohtaavat sukupolvet ja kulttuurit, kun ensimmäisessä kerroksessa nähdään äidin ja tyttären, Riitta ja Anni Lintuahon maalauksia, joissa he ovat yhdistäneet näkemyksensä ja kokemuksensa ja luoneet yhteisen löytöretken. Toisessa kerroksessa nähdään valokuvanäyttely, jossa esitellään maahanmuuttajia suomalaisen kulttuurin tekijöinä ja käyttäjinä. Piikkiön kirjaston näyttelyssä on Kaarinan Kuvaajien sinisen-teeman valokuvia.

Anni ja Riitta Lintuaho: Löytöretkellä
2.–27.2.2023 | Kaarina-talo 1. krs

Anni ja Riitta Lintuaho ovat tytär ja äiti, joille kuvien tekeminen on perheessä aina ollut osa arkipäivää. He ovat tässä näyttelyssä yhdistäneet näkemyksensä ja kokemuksensa ja luoneet yhteisen löytöretken.

Annin maalaukset ovat syntyneet pienistä, mutta vahvoista luontokokemuksista. Hän toivoo kuvien toimivan portteina, jotka vievät myös katsojan löytöretkelle noiden kokemusten luo. Anni maalaa ennakkoluulottomasti eri tekniikoin, kokeillen ja sekoittaen materiaaleja ja keksien omia tekniikoita ja maalausvälineitä. Kuvien lähtökohtana on aina tunnetilat ja tunnelmat, joita hän haluaa kuvan välittävän. 

Riitta puolestaan pohtii, miten siirtää nykymaailman viisaus tuleville polville? Hän käsittelee näitä asioita lapsenmielisen leikkisästi piirtäen ja maalaten toivoa ihmisten tulevaisuuteen. Kertomus Nooan arkista herää eloon nykyiseen geenipankkiaikaan. Riitan näkemyksen mukaan terveen ihmisen tuntomerkki on halu suojella ja auttaa heikompia lähimmäisiään, nyt ja tulevaisuudessa.

Anni Lintuaho:

”Löytöretkelle ei tarvitse lähteä kaukomaihin. Itselleni kotiseudun pellot ja metsät, pilvet ja horisontit ovat loputon ihmetyksen lähde. Olen syntynyt Ruskon maaseudulla ja asunut jo pitkään Raision laitamilla, ja täällä tunnen olevani yhtä ympäristöni kanssa. Peltoteillä ja metsäpoluilla lenkkeileminen, pyöräileminen ja hiihtäminen merkitsevät minulle korvaamatonta vapautta. Löydän retkiltäni odottamatonta, hiljaista kauneutta, ja tunnen usein pakottavaa tarvetta tehdä kokemukseni kuvalliseksi. Koen ympäristöni moniaistisesti, ja haluan maalata hetket muistiin sellaisina, kuin ne voi kaikin aistein havaita: Taivaan sävyt, soran rahina, sänkipellon tuoksu, auringon lämpö iholla… Kuvien avulla noihin hetkiin voi palata aina uudelleen ja uudelleen.
  
Vuodenajoista alkukevät ja syksy herättävät minussa aina ylitsepursuavan innon maalata. Maalaukseni ’Valonpilkahdus’ on hetki helmikuiselta aamulenkiltä, kun auringon ensimmäiset, herkät valosäteet pysäyttivät minut, ja tunsin käsittämätöntä riemua kevään lupauksesta. Joskus taas luonto yllättää voimallaan, joka näkyy teoksessa ’Oja tulvii’. Teos kuvaa kotini takana virtaavaa ojaa, jonka kevättulva peitti pellot ja sillat alleen vieden talven vyöryten mukanaan.”

Riitta Lintuaho:

”Maalauksen synty on minulle löytöretki ja seikkailu.  Mattapintainen kalkkiväri houkuttelee tutkimusmatkalle. Hiili koskettaa väripintaa ja käsi lähtee leikittelemään välillä ohuella, harmaansävyisellä, välillä miltei mustalla vahvalla viivalla. Toisinaan pastelliliitua tai akryyliväriä liittyy matkatovereiksi. 

Toivon tuovani katsojalle matkamuistona ajatuksia, mielihyvää ja uusia kokemuksia. Toisinaan löytöretki vie historiaan, toisinaan tulevaisuuteen tai pään sisäiseen soppeen tutkimaan ihmismieltä. Antiikin raunioille matkatessani näen ihmispylväitä kannattelemassa kivistä taakkaansa. Rappeutuneet rakennelmat pinnistelevät mutta eivät romahda, vaan sinnittelevät arvokkaasti ja arvonsa tuntien.
 
Luettuani Walter Isaacsonin kirjoittaman Leonardo Da Vincin elämäkerran, ihastuin Leonardon taitaviin ihmispiirroksiin.  Löytöretkeläisenä siirryin renessanssin aikaan vanhojen kaariholvien alle. Tartuin punaliituun vanhan mestarin tapaan ja käytin töitteni lähtökohtana hänen naispiirroksiaan. Löytöretkeltä on rauhoittavaa palata kotiin. Koti ei ole vain talo, vaan turvapaikka palautua suuresta maailmasta.”