Näyttelyt 2022: heinäkuu

Heinäkuussa näyttelyjen pääroolin ottaa valokuvat. Kaarina-talon ensimmäisessä kerroksessa on Esko Aarre-Ahtion kuvalliseen muotoon tiivistetyt päiväkirjanomaiset merkinnät ja toisessa kerroksessa Kaarinan Kuvaajien värikäs, katsojalle iloa tuova hyvän mielen kuvakavalkadi puutarhoista. Piikkiön kirjastossa nähdään Kaarinan Kuvaajien salakampakilpailun kuvia teemalla ’valkoinen’.

Esko Aarre-Ahtio: Elämäni re (p) liikkejä 14
4.–29.7.2022 | Kaarina-talo 1. krs

Esko Aarre-Ahtion näyttelyn valokuvat ovat kuin ajatusten tiiviitä symboleja, pikakirjoitusta, jossa kuva on enemmän kuin kirjain, tavu, sana tai lause. Kuin repliikki näytelmästä tai visuaalinen vastine eteenpäin vievästä ajatuksesta, reliikki, jonka viestistä kuvaaja kokijana on tuntenut kasvaneensa ihmisenä.

”Toivottavasti löydät kuvistani jotain – et välttämättä samaa kuin minä, vaan mieluumminkin jotain omaasi.” – Esko Aarre-Ahtio

Esko Aarre-Ahtio syntyi vuonna 1952 Helsingissä perheen nuorimpana. Isä oli näyttelijä ja äiti kuvataiteilija. Koulu ei liiemmälti kiinnostanut, mutta vanhempien taiteet sitäkin enemmän. Aarre-Ahtiosta tuntui itsestään selvältä pyrkiä teatterikouluun ja yhtä selvältä laventaa alaa lavastamiseen ja julisteisiin. Nuoruuden ensimmäinen harrastus, kirjallisuus, puolestaan laveni dramaturgiaksi ja ohjaamiseksi; Aarre-Ahtio halusi vastata kokonaisuuksista. 

Lomat olivat aikaa opiskella ja niiden annin Aarre-Ahtio säilöi ensin pääasiassa päiväkirjoihin, sittemmin valokuviin, jotka monasti olivat tiiviitä symboleja ajatuksille – ikään kuin pikakirjoitusta, jossa yksi kuva oli enemmän kuin kirjain, tavu, sana tai lause. Usein kuva oli kuin yksi repliikki näytelmästä. Usein kuva on ollut myös visuaalinen vastine eteenpäin vievästä ajatuksesta tai oivalluksesta, reliikki, josta olen tuntenut kasvaneeni ihmisenä. Tästä kaikesta muodostui näyttelysarjan nimi.