Näyttelyt 2021: lokakuu

Kaarina-talon näyttelyt lokakuussa

Seija Kiesiläisen (1952-2018) maaluksista koostetussa näyttelyssä Pelleilyä, teemana ovat klovnit, sirkus ja elämänilo. Sinikka Salmen öljyvärimaalausnäyttelyssä Värimaalauksia, tutkitaan väriä ja sen vaikutusta ihmiseen; miten sävyjä voi tulkita yksilön kokemuksesta käsin. 

Näyttelyn avajaiset pidetään lauantaina 2.10. klo 15.30-18. Sisäänkäynti Kahvila-Ravintola Huikopalan ovesta. Lämpimästi tervetuloa!

Seija Kiesiläinen: Pelleilyä
2.–29.10.2021 | Kaarina-talo 1. krs

Seija Kiesiläisen (1952-2018) maalauksista koostetun näyttelyn teema, elämänilo- ja suru, esitetään klovni-hahmon kautta.

Narrit ovat aikoinaan naurattaneet yleisöä, saattaneet naurunalaiseksi ja paljastaneet totuuksia. Sirkushahmo on kautta aikain inspiroinut taiteilijoita. Suosituksi aiheeksi klovnit tulivat maalaustaiteessa 1930-luvulla. Niistä tuli taiteen ystävien keskuudessa haluttuja keräilykohteita, vaikka niitä usein verrattiinkin B-luokan elokuviin.  

Taiteilijat kokevat usein olevansa yhteiskunnan marginaalissa. Yrittäessään myydä töitään he kokevat itsensä pelleiksi tehdessään parhaansa viihdyttääkseen yleisöä ja saadakseen huomiota, siinä kuitenkin usein epäonnistuen. Ei siis ihme, että sirkuksen esiintyjistä tuli taiteilijoille samaistumisen kohde. Klovnin kasvojen hymy peittää sydämen surun. Kyynel silmäkulmassa voi sen paljastaa. Pajatson kuuluisan aarian sanoin:

Lyö aina leikiksi itku ja tuska.
Tee aina pilkaksi suru suunnaton.
Ah, naura, Pajatso, vaikka rakkautes raukee.
Nauraa sä saat, särkynyt syömmes vaikk’ on.

Oman elämämme sirkuksessa me usein piiloudumme naamion taakse, esitämme eri rooleja. Voimme näyttää iloiselta, vaikka kantaisimme sisimmässämme syvääkin surua.

Seija Kiesiläisen pelle, klovni, harlekiini, narri, ihmettelee maailman menoa usein, ulkopuolisena, samaan aikaan hymyilevänä ja kuitenkin surumielisenä. Hahmon taakse kätkeytyy useissa teoksissa taiteilija itse. Monissa kuvissa mukana on kissa tai koira, tuomassa turvaa tai ehkä lohdutusta. Kuvat kuitenkin kumpuavat taiteilijan omasta sisäisestä maailmasta. Seija poistui ”elämän sirkuksesta” esiripun taakse vuonna 2018. Hänen maalauksensa ovat jääneet meitä ihmetyttämään ja ilahduttamaan.         

Näyttelyn järjestäjänä toimii Kari Kiesiläinen. Näyttelytuloilla tuetaan Sairaalaklovnit ry:n toimintaa TYKSn lastenosastojen ilahduttamiseksi.

Seija Kiesiläinen (1952-2018)    

”En osaa sanoa mitä tyylisuuntia Seijan työt edustavat. Niitä näet ei ole helppo kategorisoida koska niissä on niin paljon kaikenlaista hänen omaa jäljittelemätöntä käsialaa”, sanoo eräs taiteilijan läheinen. Uransa alussa Seija viehättyi klovnihahmoista. Niissä voi nähdä taiteilijan omakuvan, alteregon. 
Seijan töistä on sanottu, että ne saavat katsojansa hyvälle mielelle. Ja mitä enemmän niitä katsoo sitä enemmän niistä löytää. Edes hänen viimeisiksi jääneissä töissään ei sairauden tuomat varjot näkyneet. Monet töistä jäivät taiteilijalta signeeraamatta.

Seija syntyi 1952 ja kuoli 2018 Turussa. Hän kävi Turun Taideyhdistyksen maineikkaan piirustuskoulun vuosina 1971-74. Päätoimiseksi kuvataiteilijaksi hän ryhtyi vuonna 1983 ensimmäisen oman työhuoneen saatuaan. Hänen töitään oli sittemmin esillä gallerioissa ja näyttelyissä niin Turussa, Helsingissä, Tukholmassa ja Hampurissa, mutta 2000-luvulle tultaessa ei enää julkisesti.  Seija halusi keskittyä maalaamiseen, töitten esittely oli sivuseikka. ”Maalaukset ovat lapsiani ja kukapa lapsistaan tahtoisi luopua”, hän totesi.

Luovuuttaan Seija toteutti pääasiassa maalaamalla, mutta myös kirjoittaminen luonnistui häneltä hyvin. Kirjeenvaihto oli runsasta ja päiväkirjat kertovat taiteilijan tunnelmista värikkäästi. Hänen jälkeenjääneistä papereistaan löytyi iso joukko runoja, joista on koottu runoteos.

”En pyri aalloksi laineen paikalle
enkä kuulaksi toivon tielle.
Kirjoitan minkä kirjoitan
iloksi omaksi,
tuskaksi muille.”